ISO 10121-3:2022

Molekyylit ovat tyypillisesti 1 000-10 000 kertaa pienempiä kuin pien- ja nanohiukkaset, joita suodatetaan HEPA- ja ULPA-suodattimilla. Tyypillisiä ulkoilman vaarallisia kaasuja ovat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), rikkidioksidit (SO₂), typpidioksidi (NO₂) ja otsoni (O₃).

Molekyylisuodatus on kustannustehokas menetelmä haitallisten ja vaarallisten kaasumaisten epäpuhtauksien hallintaan. Molekyylisuodatusta voidaan käyttää sekä tuloilmajärjestelmissä epäpuhtauksien hallintaan että kiertoilmajärjestelmissä sisätiloissa syntyvien epäpuhtauksien torjuntaan.

Camfilin molekyylisuodattimissa hyödynnetään tekniikkaa, jota kutsutaan adsorptioksi. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että adsorbenttimateriaalin rakenteessa on sienen kaltaisia onkaloita, joiden ansiosta materiaalin pinta-ala on niin suuri, että molekyylit kiinnittyvät siihen hyvin. Lähes kaikissa Camfilin molekyylisuodattimissa käytetään adsorbenttina aktiivihiiltä tai aktiivialumiinioksidia. Molekyylisuodattimia kutsutaan joskus myös kemiallisiksi tai kaasusuodattimiksi.

Standardissa ISO 10121 esitetään testimenetelmät molekyylisuodatinmateriaalien (ISO 10121-1) ja molekyylisuodattimien (ISO 10121-2) tehokkuuden määrittämiseksi eri kaasuja vastaan.

ISO 10121-3 on ensimmäinen luokitusjärjestelmä molekyylisuodattimille, joita käytetään yleisilmanvaihtojärjestelmissä. Standardissa esitetään kattavasti suodatinluokat yleisimmille ulko- ja sisäilman epäpuhtauksille. Tämä helpottaa molekyylisuodattimen valintaa ulkoilman laadun ja suojattavan ympäristön mukaan.

Lukemattomat tutkimukset osoittavat, että ilman epäpuhtaudet, kuten vaaralliset kaasut, voivat aiheuttaa vakaviakin terveyshaittoja.

Otsonia (O₃) muodostuu ilmakehässämme UV-valon vuorovaikutuksessa eri palamisprosessien tuottamien kaasujen kanssa. Otsoni on terveydelle haitallista ja vahingoittaa hengityselimiä. WHO:n ilmanlaatusuosituksissa on asetettu keskimääräiseksi enimmäispitoisuudeksi 60 µg/m³ 8 tunnin aikana sesonkiaikana.

Typpidioksidia (NO₂) muodostuu palamisprosesseissa. Typpidioksidi on myös haitallista keuhkoillemme ja pahentaa astman oireita sekä lisää alttiutta infektioille. WHO:n ilmanlaatusuosituksessa altistuksen enimmäispitoisuus on 10 μg/m³ vuodessa.

Suurin osa rikkidioksidista (SO₂) vapautuu fossiilisten polttoaineiden poltosta voimalaitoksissa ja teollisuusprosesseissa. Toinen tunnettu lähde on tulivuoret. Sen terveysvaikutukset ovat samanlaiset kuin otsonin ja typpioksidin. WHO:n ilmanlaatusuosituksessa päivittäisen altistuksen enimmäispitoisuus on 40 μg/m³.

Tolueeni (C₇H₈) on orgaaninen molekyyli, jota käytetään tässä standardissa edustamaan hyvin laajaa VOC-yhdisteiden ryhmää. VOC-lähteitä on loputtomasti ja niitä löytyy sekä sisä- että ulkotiloista. Näitä ovat esimerkiksi liuottimet, maalit, rakennusmateriaalit, polttoprosessit, öljy ja kaasu jne. VOC- yhdisteiden kemiallisten ominaisuuksien vaihtelevuuden vuoksi niiden vaikutukset voivat vaihdella epämiellyttävästä, mutta vaarattomasta hajusta aina tappavaan vaikutukseen hengitettynä tai pitkäaikaisvaikutuksiin, kuten syöpään.

ISO 10121-3 -standardin selkeiden ja helposti ymmärrettävien suodatinluokkien avulla on nopea ja helppo valita oikea molekyylisuodatin tiettyyn käyttöön sen perusteella, kuinka tehokkaasti suodatin poistaa yllämainittuja kaasuja ilmasta. Valinta on samanlainen kuin sopivan hiukkassuodattimen valinta ISO 16890 -standardin mukaisesti.